A Travellerspoint blog

Cool hillstations and very hot cities

Munnar, Coonoor, Ooty, Mysore, Margao, Hampi, Panjim

16/04/2010

Vandaag verlaten we de oude stad Kochi en zetten we koers naar Munnar, een van de hill stations. We nemen 's morgens vroeg de bus en uiteindelijk komen we zeven uur later aan op onze bestemming. Het regent pijpenstelen!

DSCF6801.jpg

DSCF6844.jpg

6DSCF6906.jpg

8DSCF6940.jpg

We zijn uitgeput en moeten nu op zoek gaan naar een kamer. Uiteindelijk vinden we wat we zoeken en kruipen we in bed voor een siesta. Een uurtje later klaart het op en wandelen we wat rond in de "stad". Munnar heeft inderdaad een koeler klimaat wat te verwachten is aangezien het gelegen is op een hoogte tussen 2000m en 2600m. Wij genieten ten volle van deze verkoeling want India is heet, erg heet deze tijd van het jaar... Munnar zelf is hoofdzakelijk een thee stad en de bevolking bestaat vooral uit Tamil stammen. Voor de rest heb je hier een gigantische dagelijkse versmarkt en is iedereen elk uur van de dag bezig met iets te kopen of verkopen. Verder heeft deze stad niets te bieden. Gelukkig heeft onze kamer een TV waar we het merendeel van de avond voor doorbrengen :)

DSCF6916.jpg

17/04/2010

Opnieuw staan we vroeg op eb vandaag huren we een "auto" of rickshaw om een tour te doen in de regio rond Munnar.

DSCF6972.jpg

Iets wat we ons niet gauw zullen beklagen! De omgeving is gewoonweg adembenemend! Deze theeplantages doen de Cameron Highlands in Maleisie verbleken. We zien de Tamil mannen en vrouwen aan het werk om handmatig deze gigantische heuvels te bewerken, we passeren een boom waar bijen honing maken, komen voorbij prachtige dammen en meren met een prachtig uitzicht zo ver het oog rijkt, we passeren eucalyptus wouden en zo veel meer. Sami rijdt zelfs even met de rickshaw, maar ik ben stiekem blij als de "echte" chauffeur terug het wiel neemt :)

8DSCF6985.jpg

0DSCF7012.jpg

large_DSCF7011.jpg

DSCF7035.jpg

DSCF7029.jpg

DSCF7053.jpg

large_DSCF7068.jpg

We rijden tot op de hoogste top op ongeveer 2600 meter en krijgen maar niet genoeg van de schoonheid die de natuur hier te bieden heeft! Deze regio is een absolute aanrader.

6DSCF7084.jpg

large_3DSCF7083.jpg

DSCF7058.jpg

18/04/2010

En jawel, opnieuw staan we voor dag en dauw op want vandaag nemen we opnieuw een bus naar het volgende hill station, Coonoor. Dit kleine stadje is het tweede hoogste hill station in de provincie Tamil Nadu. De local bus is een ervaring, ik weet niet hoe ik het anders moet zeggen. De keren dat ik dacht "nu zijn we eraan!", zijn niet op een hand te tellen... Vlijmscherpe haarspeldbochten en veel te veel verkeer, totaal overladen bussen en alle voertuigen die mekaar in beide richtingen in blinde bochten willen passeren, zorgen voor meerdere adrenaline opstoten! Doe daar bovenop dat er geen railing is langs meters en metershoge afgronden, de geregelde auto die total loss langs de weg ligt en het non stop getoeter van alle trucks, bussen, auto's en brommer... ik verzeker je, je kust de grond van zodra je heelhuids je eindstop bereikt! :)

DSCF7152.jpg

2DSCF7162.jpg

We zijn een ganse dag onderweg en het is tegen zonsondergang als we uiteindelijk Coonoor bereiken. We checken in in een overpriced guesthouse en trekken er 's avonds op uit om de buurt te verkennen. We komen blijkbaar op een perfect moment naar deze stad want overal weerklinkt feestgejoel. Er is hier een Hindu festival aan de gang dat een maand zal duren. Die avond zien we een menigte van mannen en vrouwen die met hun kinderen over hete kolen lopen aan een plaatselijke tempel, fel gekleurde kuikentjesd die te koop worden aangeboden en vooral heel veel dronken en goed gezinde mensen die zich amuseren! We wandelen ook door de plaatselijke overdekte markt die bestaat uit een wirwar van super kleine steegjes waar een mens gemakkelijk verloren kan lopen. En hier vind je alles te koop: van textiel over fruit, bloemen, wierrook, specerijen tot vis en vlees.

0DSCF7188.jpg

large_DSCF7215.jpg

DSCF7198.jpg

DSCF7227.jpg

Coonoor zelf is niet bijster mooi maar gonst van de charme. De rivier stroomt door het stadje en is eerder een verzamelplaats voor allerlei afval waar een beetje water doorheen druppelt. Op de bedding vind je koeien, honden, geiten en kraaien die allemaal op zoek zijn naar iets eetbaars. Rond de "rivier" wonen mensen in krotten en hier zie je echt wat armoede met een mens kan doen. Bedelaars op elke straathoek, mensen met zware handicaps, dieren die overal los rondlopen en hun behoeftes doen, kortom de schaduwzijde van het feestgeluid dat over de stad heerst.

DSCF7229.jpg

9DSCF7308.jpg

DSCF7318.jpg

DSCF7291.jpg

DSCF7313.jpg

19/04/2010

We checken uit uit ons guesthouse en nemen onze intrek in een goedkope lodge in het centrum van Coonoor. We ontbijten in een fantastisch restaurant dat we gisteren ontdekt hebben en vanaf heden zal elke maaltijd die we hier buttigen, in dit restaurant zijn. Heerlijke aloo gobi, parotta's, mutter paneer en zoveel meer. De Indische keuken is absoluut de max!

We brengen de ganse dag door al wandelend in Coonoor. Je moet hier veel op en af klimmen omdat de stad letterlijk op een heuvelflank gebouwd is, maar dat loont meer dan de moeite. We zien prachtige kerken met geiten die op het kerkhof vrolijk over de graven lopen, mooie moskeeen, kleine steegjes met charmante oude huizen en het kleine treinstation waar je nog een authentieke stoomtrein vindt.

DSCF7284.jpg

DSCF7287.jpg

DSCF7273.jpg

DSCF7254.jpg

DSCF7248.jpg

4DSCF7330.jpg

7DSCF7326.jpg

DSCF7343.jpg

's Avonds genieten we van een groot vuurwerk want jawel, ook vandaag gaat het feestem lekker door. Coonoor is super!

21/04/2010

We staan alweer vroeg op. Het lijkt wel alsof we elke dag rond zes uur uit ons bed kruipen om van de ene bestemming naar de andere te reizen... Reizen in India is super maar met een gemiddelde snelheid van 30 km per uur zowel voor de bus als voor de trein duurt het gewoon heel erglang om van de ene plaats naar de andere te gaan, ook al zijn de afstanden op papier niet zo ver.

Gelukkig staat ons vandaag geen lange rit te wachten. We nemen een oude dieseltrein van Coonoor naar het naburige hill station, Ooty, op 2300 meter hoogte. Deze treinrit brengt ons over de Nilgiris pas en het uitzicht is hier zo spectaculair dat deze rit en trein Unesco werelderfgoed is. We doen niet meer dan 15 km per uur maar dat geeft ons de kans om volop te geniten van al het moois dat de natuur hier te bieden heeft. We passeren super kleine en idylische treinstations, heel veel tunnels, sparrenbossen die afgewisseld worden met eucalyptusbossen en felgroene theeplantages.

3DSCF7363.jpg

DSCF7387.jpg

DSCF7442.jpg

DSCF7427.jpg

Een uurtje later komen we aan in Ooty en daar slaat de ontgoocheling toe... Deze stad wordt vernoemd als de "Queen of Hillstations" maar vergeleken met Coonoor is het hier groot, vuil en eenvoudigweg zonder charme. Gelukkig hebben ze hier wel veel shops met zelfgemaakte chocolade! En die is nog lekker ook wat de pijn een beetje verzacht :)

DSCF7500.jpg

22/04/2010

We boeken opnieuw een tour, dit keer met een bus omdat we in een korte tijd toch zoveel mogelijk van de ruimere omgeving willen zien. Het is een lange dag maar ook deze keer de moeite waard.

We stoppen aan het Ooty lake, een kunstmatig aangelegd meer waar Indische weekendtrippers komen om pedalo's te huren en met andere bootjes te varen. Denk maar aan het provinciaal domein in Kessel-Lo maar dan iets groter. Je kan hier ook paarden huren om een ritje mee te doen en in tegenstelling tot de magere scharminkels die we tot nog toe gezien hebben, zijn dit prachtige exemplaren waarvan ik er onmiddellijk eentje mee naar huis zou kunnen nemen! :)

DSCF7537.jpg

large_7DSCF7547.jpg

De tour brengt ons verder naar de botanische tuinen en naar de hoogste peak in de buurt, Doddabetta peak. Het uitzicht is de max, de gigantische horde Indische toeristen iets minder. We rijden daarna verder naar de regio rond Coonoor waar we stoppen aan twee andere view points, namelijk Lamb's Rock en Dolphin's Nose. Ook hier genieten we van het uitzicht over de vallei dat reikt tot aan Coimbatore, een stad ver weg.

7DSCF7561.jpg

DSCF7570.jpg

large_DSCF7585.jpg

DSCF7660.jpg

We zien ook heel wat apen, hangen zelf de aap uit in de bus en tegen valavond komen we terug aan in Ooty.

DSCF7613.jpg

4DSCF7637.jpg

large_DSCF7656.jpg

En jawel, ook hier slaat opeens het feestgejoel toe! Er is een kleine processie op gang gekomen, mensen spelen muziek, branden kaarsen en houden fakkels vast en gaan al biddend rond de stad. Leuk om te zien, maar ook hier, niet de charme van Coonoor.

large_DSCF7768.jpg

23/04/2010

Yep, ook vandaag zijn we vroeg uit de veren voor de zeven uur durende busrit naar Mysore, de tweede grootste stad in de provincie Karnataka, na Bengalore. Een oude man brengt ons naar een guesthouse waar we drie nachten zullen blijven. Mysore geeft ons onmiddellijk een goed gevoel (ook al is de hitte hier genadeloos na onze verfrissende tijd in de hill stations).

DSCF7791.jpg

DSCF7953.jpg

24/04/2010

Vandaag doen we een uitstapje met de trein naar het naburige "eiland" Srirangapatnam. Dit is een van de belangrijkste pelgrimbestemmingen in Zuid India. Het stadje is een geheel van oude tempels, vooral gewijd aan Vishnu, maar je vind er ook een prachtige oude moskee en een aantal paleizen van eerdere heersers.

De foto's spreken voor zich...

DSCF7803.jpg

DSCF7817.jpg

large_9DSCF7842.jpg

DSCF7836.jpg

DSCF7877.jpg

DSCF7889.jpg

DSCF7895.jpg

25/04/2010

Vandaag verkennen we Mysore zelf en we zien al snel dat het goed is! Prachtige moskeeen, hindu tempels en kerken wisselen mekaar af. Gigantische koloniale gebouwen eisen alle aandacht op.

DSCF7912.jpg

DSCF7917.jpg

DSCF7934.jpg

DSCF7968.jpg

En dan hebben we het nog niet gehad over het Mysore Palace, veruit de belangrijkste trekplijster in deze stad. Een enorm groot domein waar je een aantal tempels op terugvindt, een pareltje van een paleis dat in het weekend verlicht wordt met duizenden lichtjes, prachtige tuinen en vier imposante toegangspoorten.

DSCF7992.jpg

DSCF7996.jpg

DSCF8044.jpg

DSCF7997.jpg

We zien verder een aantal vrouwen wierrook stokjes maken aan een hels tempo, snuiven de geur op van een aantal etherische olien en zien een slangenbezweerder aan het werk aan het Ghandi plein.

DSCF7956.jpg

large_DSCF7945.jpg

DSCF7937.jpg

Een geslaagde dag in Mysore!

26/04/2010

Vandaag zetten we koers naar Goa! Eindbestemming Margao. Maar om daar te geraken, is een ander paar mouwen...

Eerst nemen we de trein om 14u naar Bengalore waar we uiteindelijk om 19u arriveren. Daar wachten we op de nachttrein die ons naar Londa zal brengen. We gaan aan boord om 21u en stellen al snel vast dat de Indische nachttrein veel kan leren van de Chinese variant :) Er zijn hier geen lakens, noch kussens, enkel de vuile plastieke bekleding van de zetels waar dag in dag uit mensen op staan, spuwen, eten en god weet wat nog allemaal. De drie ventilatoren aan het plafond doen niet veel om de onderste slaapbank te verkoelen en het is dan ook een lange en warme nacht voor mij. Sami daarentegen wordt een paar keer wakker van de koude op de middelste slaapbank :) Al bij al valt het wel mee en in de loop van de ochtend arriveren we in Londa.

27/04/2010

Goed, nu zijn we in Londa en dat is nog steeds niet in Goa waar we moeten zijn.

We vragen naar een trein naar Goa maar die rijdt pas om 2u 's nachts en het is nu 7u 's morgens... We beslissen de bus te nemen en wandelen naar het busstation. Daar aangekomen wachten we tot 9u op de eerste bus naar Goa maar die is tsjokvol wanneer hij onze halte bereikt en dus moeten we wachten op de volgende. Uiteindelijk nemen we de bus om 10u en vier uur later bereiken we Margao.

We zoeken een uur naar een geschikt guesthouse, geven op en checken in in een overprijsd exemplaar waar we twee nachten zullen blijven. Wat een uitputtingsrace!

Nodeloos te zeggen dat we vandaag niet veel meer doen dan eten en slapen...

DSCF8054.jpg

DSCF8059.jpg

28/04/2010

Om volledig te relaxen en onze batterijen terug op te laden, doe we een uitstapje naar het nabijgelegen strand van Colva. We genieten heel erg van het witte strand en de bruisende golven. Colva Beach is een starnd dat gedeeld wordt door vakantiegangers en de vissers van het "dorpje" op het strand. Een unieke mix die een heel eigen feeling aan dit strand geeft. Wij vinden het super! Er zijn zelfs waterbuffels die hier voor je neus passeren :)

0DSCF8104.jpg

DSCF8171.jpg

DSCF8180.jpg

large_DSCF8204.jpg

DSCF8185.jpg

DSCF8209.jpg

Tegen de middag is het te warm om nog op het strand te zijn en nemen we een shared taxi terug naar Margao. Daar wandelen we nog wat rond en geniet ik van de mooie oude Portugese gebouwen die deze stad rijk is. Oude herenhuizen, vervallen marktpleinen en statische kerekn, Margao heeft het allemaal.

DSCF8226.jpg

DSCF8250.jpg

DSCF8229.jpg

DSCF8211.jpg

29/04/2010

We nemen afscheid van Margao en gaan verder richtng de oude werelderfgoed stad van Hampi. We nemen hiervoor eerst een trein naar Hospet en van daaruit een bus naar Hampi. Het is al tegen de avond wanneer we eindelijk aankomen en een guesthouse vinden.

5Picture_001.jpg

37Picture_004.jpg

3Picture_006.jpg

Hampi straalt veel charme uit en het landschap wijzigt hier dramatisch. Overal zie je woestenij van rotsen en stof gekruid met de occasionele struik of bananenplantage. Het toerisme staat hier momenteel op een laag pitje aangezien in deze periode van het jaar de wijze westerling besluit om deze hitte eerder te ontsnappen dan op te zoeken... :)

Wij genieten van de rust die dit kleine stadje uitstraalt en besluiten om morgen echt op pad te gaan en alles in detail te bezoeken.


30/04/2010

We huren een rickshaw en voelen ons alsof we terug in Siem Reap zijn tijdens de tempelbezoeken van Angkor. Hampi heeft er een beetje van weg maar persoonlijk vind ik het nog mooier omdat het landschap hier gewoonweg wondermooi is.

8Picture_008.jpg

7Picture_011.jpg

30Picture_012.jpg

4Picture_016.jpg

45Picture_015.jpg

Er zijn hier zoveel Hindu tempels die allemaal dateren uit de 14de tot 16de eeuw. De ruines zijn heel goed bewaard en aangezien de afstanden vrij klein zijn, kan je gemakkelijk alle bezienswaardigheden in een dag bezoeken.

3Picture_019.jpg

6Picture_026.jpg

85Picture_031.jpg

25Picture_039.jpg

's Avonds genieten we van de zonsondergang op een van de hoogst gelegen tempelcomplexen. Jammer genoeg zijn er te veel wolken om mooie foto's te trekken, maar de sfeer en rust hier op deze heuveltop is goud waard!

5Picture_071.jpg

7Picture_069.jpg

large_3Picture_068.jpg

42Picture_073.jpg

Naast de tempels zien we hier ook veel verschillende soorten dieren zoals Langur apen, schorpioenen, vleermuizen en speciale hagedissen.

74Picture_057.jpg

9Picture_028.jpg

1Picture_021.jpg

We brengen hier slechts een volledige dag door, maar die hebben we goed gebruikt en de lokroep van Goa is nu eenmaal te sterk :)

large_8Picture_025.jpg

01/05/2010

Goa baby!!!!

We staan om half zes op om de bus te nemen van Hampi naar Hospet. Dan lopen we een paar kilometer naar het treinstation om te horen te krijgen dat de trein naar Goa al vertrokken is en dat er geen andere trein meer is vandaag. We nemen een rickshaw terug naar het busstation waar we de bus nemen naar Hubli, een godvergeten gat ergens op weg naar Goa. Het duurt ongeveer vijf uur vooraleer we daar aankomen. Vervolgens moeten we van busstation veranderen om een andere bus verder te nemen naar Ponda in Goa. Opnieuw zijn we vertrokken voor zes uur. Eenmaal aangekomen in Ponda gaan we aan boord van een volgende bus naar Panjim waar we totaal uitgeput genoodzaakt zijn om te stoppen en te rusten. Vandaag bereiken we dus het strand niet, maar we passen onze planning aan en besluiten eerst Panjim en Old Goa te doen en daarna verder noord te gaan naar de stranden van Arambol.

Reizen in India, een avontuur op zich...

02/05/2010

We staan opnieuw vroeg op want de hitte is hier bijna ondraaglijk. Vandaag is het 42 graden en met een vochtigheidsgraag van bijna 80 procent is er geen plek op je lichaam die droog blijft voor langer dan 2 seconden. We hebben constant dorst en het lijkt wel dat je dat gevoel niet kwijtgeraakt ook al drink je de ganse dag door...

Wat we vandaag zullen zien, is echter zo mooi en bijzonder dat ik er graag de hitte voor trotseer. De invloed van de Portugezen is hier op alle straathoeken te zien en de charme die daaruit voortvloeit maakt een mens gelukkig, of alleszins mij toch. :)

In Old Goa zien we de ene prachtige kerk na de andere en overal vind je verwijzingen naar Vasco Da Gama. Ik ga je de namen van de kerken besparen, maar de foto's spreken hier boekdelen.

84Picture_080.jpg

2Picture_083.jpg

7Picture_086.jpg

large_2Picture_089.jpg

7Picture_108.jpg

5Picture_103.jpg

7Picture_107.jpg

Tegen 13u nemen we de bus terug naar Panjim. We nemen een koude douche, genieten van onze lekkere lunch (thali en aardbeien milkshake) en zetten onze wandeltocht verder in het oude gedeelte van Panjim. Ook hier vind je vele koloniale gebouwen uit de tijd van de Portugezen en vele van die herenhuizen zijn omgetoverd tot guesthouses die nog steeds door dezelfde familie gerund worden. Het lijkt wel alsof alle Indiers hier katholiek zijn...

large_0Picture_115.jpg

0Picture_119.jpg

9Picture_120.jpg

Morgen nemen we opnieuw de bus om eindelijk richting strand te gaan aan de kust voor Arambol in het noorden van Goa. Hopelijk kunnen we daar een viertal nachten blijven want na acht maanden rondreizen begint het slopende ritme van India mij een beetje te veel te worden, zeker met deze weersomstandigheden...

Posted by elke-sami 08:31 Archived in India Tagged backpacking Comments (0)

Kuumaa ja kylmaa

Munnar, Coonoor, Udagamandalam (Ooty), Mysore, Margoa, Hampi, Panjim

16. huhtikuuta, Munnar

Aamuheratyksen jalkeen, otimme lautan takaisin Ernakulamin puolelle ja otimme bussin kohti Munnaria. Helteiset paivat jaivat taakse kun suuntasimme kohti ns. "hill stationeja" eli nama vuoristoisissa maisemissa sijaitsevat kaupungit toimivat ennen ja nykyaankin helletta helpottavana lomakohteena intialaisille ja myoskin meille tavallisille turisteille.

DSCF6829.jpg

DSCF6845.jpg

DSCF6893.jpg

Yli kahdessa kilometrissa sijaitseva Munnar otti meidat vastaan erittain kauniilla teeplantaasimaisemilla ja tietysti vesisateella :). Kaatosateessa kun ei ole kiva kavella rinkat selassa, joten Elke haki suojaa ja mina majoitusta. Loytyihan se lopulta hieman kaupungin ylapuolelta vuoren rinteelta ja ei muuta kuin taloksi.

4DSCF6915.jpg

DSCF6928.jpg

DSCF6957.jpg

Taalla ei todellakaan tarvinnut tuuletinta. Lampotila keikkui hiukan yli +20 asteessa joten piti melkein vaatetta lisata :). No ei nyt sentaan, mutta sadeviittoja kuitenkin kannoimme mukana joka paikkaan. Vetta kun saattoi alkaa ripsimaan milloin tahansa. Ja kun vetta satoi niin sahkot menivat. Eihan niita taalla kaivannut kun ei ollut kattotuuletintakaan mutta eipa sita pimeasas paljon nahnytkaan. Onneksi katkokset olivat lyhyita.

8DSCF6967.jpg

17. huhtikuuta, Munnar

Paatimme tanaan palkat rikshawn kuljettamaan meidat laheisille teeplantaaseille ja katsastamaan vuoristoiset nakymat suoraan huipulta.

Rikshaw kipusi hitaasti mutta varmasti aina vain ylemmas nayttaen meille tuhansia teepensaista, postikorttimaisemia, kauniita jarvia, patoja, eukalyptuspuita seka tietysti muita turisteja.

1DSCF7008.jpg

8DSCF6985.jpg

Olimme nahneet jo Malesiassa paljon teeplantaaseja mutta verrattuna Intiaan ne eivat olleet juuri mitaan. Taalla teeta kasvaa niin pitkalle kuin silma kantaa (ja paljon kauemmaksikin).

DSCF7019.jpg

0DSCF7049.jpg

DSCF7053.jpg

3DSCF7083.jpg

6DSCF7084.jpg

Top stationin nakoalapaikalta nakymat alas laaksoon olivat todella huikeat. Koko paivareissu oli hintansa vaarti. Paluumatkalla alkanut rankkasade tiesi sita ettei sahkot olisi paalla huoneessamme. Kylmaa suihkua kaipasi Kochissa ja Varkalassa, mutta taalla kylma suihku oli aivan liian kylma. Jai suihkut ottamatta Munnarissa. :)

18. huhtikuuta, Coonoor

Alunperin suunnitelmana oli ottaa bussi lahemmaski Coonooria Munnarista ja Mettupalayamista juna Coonooriin. Tama UNESCON suojelema junarata kiitaisi halki mita upeimpien maisemien, mutta valitettavasti viime vuonna sattuneet rankkasateet ja tulvat vaurioittivat rataa pahasti eivatka korjaustyot olleet viela valmiit. Joten otimme bussin koko matkan Munnarista Coonooriin ja maisemat olivat bussistakin sita luokkaa joten vahan jai hampaankoloon kaivelemaan junakyyti.

DSCF7152.jpg

2DSCF7162.jpg

Bussi kipusi noin 10 kilometria tunnissa mita tiukempia vuoristomutkien halki, nopeimpien autojen ja bussien ohittaessa meidat ihan missa kohtaa nyt tilaa sattui loytymaan. Onnettomuudet ovat jokapaivaisia nailla teilla joten virhearviointeihin ei ole varaa. Lopulta kuitenkin saavuimme Coonooriin.

Jo ensisilmayksella paikasta huokui hyva ilmapiiri. Paatimme viettaa vain yhden yon turhan kalliissa paikassa, mutta ainakin hintaan kuului lammin suihku! :).

0DSCF7188.jpg

DSCF7194.jpg

Suihkun jalkeen olikin aika lahtea tutustumaan Coonooriin. Kaupungisas oli kuukauden kestava festivaali kaynnissa ja sen kylla huomasi. Vakea oli kuin pipoa liikkeella, ilotulitteet paukkuivat, ihmiset pitivat hauskaa ja nauroivat, tulellakavelijat pitivat kiiretta kuumilla hiililla ja tunnelma oli katossa. Ensimmainen ilta oli taydellinen menestys.

19. huhtikuuta, Coonoor

Aamulla ensimmaiseksi vaihdoimme halvempaan paikkaan ja aamiaisen jalkeen lahdimme tutustumaan kaupungin nahtavyyksiin. Coonoor on erittain viehattava pieni kyla noin 1500 - 1800 metrissa ja on toiseksi suurin hill station Nilgiri vuoristoilla. Aamun ensimmaiset tunnit olivat kohtuullisen rauhallisia kaduilla, mutta mita pidemmalle paiva eteni alkoi juhlakansa vahitellen toipua edellisillan juhlista ja juhlat alkoivat kaynnistya taman paivan osalta.

DSCF7215.jpg

DSCF7227.jpg

DSCF7231.jpg

DSCF7252.jpg

DSCF7256.jpg

Otimme vain rennosti ja annoimme hyvan ilmapiirin iskeytya tajuntaamme. Nautimme joka hetkesta koko sydamella eika illan lukuisat sahkokatkokset edes pilanneet tunnelmaa. Melkein alkoi jo tottumaan sahkon puutteeseen. :)

20. huhtikuuta, Coonoor

Tamakin paiva meni vain juhlahumun keskella kayskennellessa ja hauskaa pitaesssa. Olimme loytaneet myos loistavan intialaisen ravintolan majapaikkamme lahelta, missa kavimme syomassa joka paiva kaikki mahdolliset ateriat. Aloo gobit, paneer butter masalat, raithat, porottat...Parasta intialaista ruokaa toistaiseksi!

DSCF7291.jpg

DSCF7275.jpg

7DSCF7326.jpg

9DSCF7358.jpg

DSCF7374.jpg

DSCF7401.jpg

21. huhtikuuta, Udagamandalam (Ooty)

Jatimme haikeat hyvastit Coonoorille ja otimme junakyydin Udagamandalamiin (Ootyyn). Ooty sijaitsee noni 2200 metrissa joten viilea ilmasto hyvailisi meita viela muutaman paivan. Helletta ei ainakaan viela kaivannut. Ootyn on sanottu olevan kaunein ja suurin hill stationeista. Se olikin huomattavasti suurempi kaupunki Coonoor, mutta suuruus ei ole aina hyvaksi.

DSCF7472.jpg

6DSCF7487.jpg

DSCF7506.jpg

Loysimme halvan majapaikan ja lahdimme tutustumaan valittomasti kaupunkiin. Kaikki oli muuten samoin kuin Coonoorissa mutta tarjontaa oli enemman samaten ihmisia, roskaa, koyhyytta ja saastetta. Ainakin meidan kirjoissa Coonoor loi Ootyn puhtaasti 100-0.

22. huhtikuuta, Ooty

Tanaan paatimme lahtea pienelle maksetulle pakettimatkalle. Nakisimme lukuisia nahtavyyksia, joista enimmat sijaitsisivat Coonoorissa! Mutta ensimmaiset kohteet olivat kuitenkin Ootyssa. Ooty lake ja Botanical Gardens olivat ihan kivoja pikku stoppeja vaikka valilla hermo alkoikin kiristymaan kun yksi ja sama perhe viivastytti poissaolollaan lahtoa seuraavaan kohteeseen. Doddapetta -nakoalapaikalta lahtiessa antoikin bussikuski perheen kuulla
kunniansa.

DSCF7553.jpg

DSCF7578.jpg

7DSCF7561.jpg

DSCF7613.jpg

DSCF7585.jpg

DSCF7656.jpg

DSCF7687.jpg

Palasimme takaisin Coonoorin maisemiin ja vierailimme Lamb's Rock, Dolphins Nose, Sim's Park ym muilla nakoalapaikoilla, mutta kuitenkin kolmas osa luvatuista kohteista jai puuttumaan. Annoimmekin asiallisesti palautetta matkan jarjestajalle joka paatti palauttaa meille puolet rahoista ja olikin naama vaarinpain jalkeenpain. Omapa oli asianasa.

Ooty oli yhta lailla viilea kohde, mutta seuraavana paivana palaisimme takaisin helteisiin tunnelmiin.

23. huhtikuuta, Mysore

Otimme aamubussin kohti uutta kaupunkia, Mysorea. Ja talla paatoksella myos hyvastelimme vuoristoisen ilmaston ja palasimme takaisin helteeseen.

DSCF7791.jpg

Bussimatka eteni kohtuullisen rattoisasti ja ennenkuin huomasimmekaan olimme jo Mysoressa. Paatimme lahtea etsia halpaa majoitusta ja kadulla tapaamamme miekkonen johdattikin meidat "halpaan" hotelliin. Tinkasimme hinnasta viela lisaa ja paatimme yopya 3 yota.

Loppupaivana paatimme vain ottaa kylman suihkun ja rentoutua totaalisesti. Helleaalto iski vastaan kuin kylma ratti vasten kasvoja joten totuttelemista riitti hieman.

Olimme jo lahestulkoon tottuneet jokapaivaiseen tai oikeastaan jokaoiseen sahkokatkokseen Munnarissa, Coonoorissa ja Ootyssa, mutta siella sita ei edes huomannut kun ei ollut tuuletintakaan, mutta Mysoressa jokainen minuutti ilman kattotuuletinta oli yhta helvettia. Onneksi katkokset eivat kestaneet turhan kauaa ja jopa pystyi oita nukkumaan.

24. huhtikuuta, Srirangapatnam

Mysoren ymparistossa sijaitseva pieni saarikaupunki oli taman paivan kohteena. Otimme junan naurettavaan 2 rupian hintaan ja puolisen tuntia myohemmin olimme jo perilla.

DSCF7803.jpg

DSCF7814.jpg

DSCF7836.jpg

DSCF7849.jpg

9DSCF7842.jpg

DSCF7884.jpg

Srirangapatnam oli pieni saari taynna historiallisia temppeleita ja raunioita ja kulutimmekin rauhallisesti puoli paivaa paikkaan tutustuessa. Erittain kaunis ja tunnelmallinen pieni kaupunki ja ainakin meille jai erittain hyva maku paikasta. Palasimme junalla takaisin Mysoreen ja pakenimme helletta huoneemme kattotuulettimen alle ja kylmien juotavien pariin. Tama paiva olikin pulkassa.

25. huhtikuuta, Mysore

Lahdimme tutustumaan Mysoren nahtavyyksiin, lukuisiin moskeijoihin ja kirkkoihin joista erityisesti St. Philominan kirkko oli erittain kaunis. Gandhi aukiolla naimme myos ensimmaiset kaarmeenlumoojat. Kaarmeet tosin pistettiin piiloon kun olimme viettaneet tarpeeksi aikaa lahistolla ja tulisivat esiin vaivaiseen 50 rupian hintaan. Intiassa jokainen on rupian perassa. Meilta rupioita tosin ei heruisi. Ei kerjalaisille, ei lapsille ei kenellekaan. Elaimet tosin ovat heikko kohtamme joten ylimaaraiset rahamme pistamme keksipaketteihin joita sitten syotamme nalkaisille koirille. :). Eivat meidan rupiamme taikka euromme riita poistamaan koyhyytta Intiasta joten turha niita lantteja on kerjalaisille antaa eika varsinkaan lapsille. Nama kun tyoskentelevat lahistolla valvovien aikuisten piikkiin. (Katsastakaa elokuva Slumdog Millionaire ja tiedatte mista puhun).

DSCF7912.jpg

DSCF7917.jpg

DSCF7934.jpg

DSCF7956.jpg

DSCF7989.jpg

DSCF7997.jpg

Viimeiseksi kohteeksi saastimme kuuluisan Maharadha Palacen. Erittain mahtava palatsi sytytettan viikonloppuisin ja festivaalien aikoihin suureksi valopalloksi 60000 valolampullaan. Meilta illan varsinainen esitys jai valiin, mutta jo paivan aiempi kierros palatsissa antoi osviittaa Intian historian rikkauksista. Joillakin sita rahaa oli aivan tolkuttomasti.

DSCF8043.jpg

26. huhtikuuta, Mysore - Bengaluru - Margao (yojuna)

Olimme jo varanneet talle paivalle junamatkan Bengalurusta Margaoon, mutta ensimmaiseksi meidan piti viela paasta Bengaluruun. Otimme iltapaivajunan Margaosta Bengaluruun, joka venyikin aiottua pidemmaksi. Saavuimme puolitoista tuntia myohassa Bengaluruun. Ei muuta syomaan ja uuteen junaan. Tama olisi ensimmainen yojunamme Intiassa. Olimme jo tottuneet Kiinasas yojuniin joten odotimme innolla intialaista versiota.

Suurempana erona nakyi lakanoiden ja tyynyt puuttuminen, mutta rinkat kiinnitimme lukoillla vuoteisiin joten ainakaan meilta ei mitaan varastettaisi. Kolme kattotuuletinta pitivat huolen ilmankierrosta vaikkakin allakirjoittanuit vetikin hupparia ylle keskella yota. Ikkunoista veti kylmaa ilmaa siihen malliin etta sikioasento piti jonkun verran lampimana. :)

27. huhtikuuta, Margao

Juna saapui Londan pieneen kaupunkiin (keskella ei mitaan) josta otimme ensimmaisen mahdollisen bussin kohti Margaota. Viela tama viimeinen rutistus...

GOA! :). Saavuimme iltapaivakahden pintaan vihdoinkin perille. Ja olimme Goalla. Tama luvattu hippien ja alternative-elamantyylin omaavien kestoparatiisi oli aivan must kohde myos meille. Yleensa kun puhutaan Intiasta niin suurin osa tietysti vetaa samaan yhteyteen Goan. Ja syystakin. Palmurannat ja valkoiset sannat sinisen meren aarella olivat juuri sita itseaan.

DSCF8054.jpg

9DSCF8083.jpg

DSCF8095.jpg

Paatimme jo saman paivana tutustua Margaon nahtavyyksiin koska huomenna suuntaisimme rannalle (pitkasta aikaa!). Margao itse oli aika tyypillinen intialaiskaupunki lukuisten markettien, tuhansien ihmisten ja elaimien sulatusuuni. Nahtavaa ei ollut paljon. Portugalilaisten lasnaolo oli edelleen vahva ainakin talojen julkisivuissa ja erittain upeita rakennuksia olivatkin. Mutta juuri muuta ei ollut tarjolla.

28. huhtikuuta, Margao - Colva

Tanaan otimme aamubussin Colvaan. Noin 6 kilometrin paassa Margaosta sijaitseva kyla oli lahin mahdollinen ranta. Jo aamuyhdeksalta aurinko porotti pilvettomalta taivaalta siihen malliin, etta merivesi kutsui valittomasti. Lampotila sellaiset +38 astetta. Mutta jopa merivesi oli suorastaan lamminta, ei virkistamisesta voinut puhuakaan. Mutta siltikin - taydellinen paiva, taydellisella rannalla ja rentoutuminen oli taattu. Otimme aurinkoa minka pystyimme ja "vilvoittelimme" meressa minka pystyimme. Iltapaivaaurinko oli kuitenkin meille liikaa varjottomalla rannalla, joten paatimme palata hotelliimme ja KYLMAAN suihkuun :). Paiva tuli todellakin tarpeeseen.

DSCF8118.jpg

DSCF8125.jpg

DSCF8168.jpg

DSCF8180.jpg

large_DSCF8204.jpg

DSCF8223.jpg

DSCF8242.jpg

29. huhtikuuta, Hampi

Muutimme alkuperaista suunnitelmaan hieman ja suuntasimmekin jo nyt Hampiin. Palaisimme siis takaisin Karnatakan osavaltioon ja hylkaisimme Goan ja kahden paivan jalkeen!!! Otimme junan lahimmalle mahdolliselle juna-asemalle joka sijaitsi Hospetissa. Hospetista jatkoimme loput 14 km rikshawlla. Majoittauduimme rikshawkuskin mainitsemaan paikkaan ja tutustuimme pikaisesti lahiymparistoon. Hampin on erittain merkittava paikka historiallisesti ja on sanottu etta vauraimpina aikoinaan Hampi oli jalokivineen, timantteineen ja kultineen rikkaampi kuin Rooma.

47Picture_002.jpg

14Picture_003.jpg

5Picture_001.jpg

8Picture_005.jpg

Jo ensi hetkista aavikon kuumuus iski selkaan pahemmin kuin Goan tai Varkalan rannat. Taalla kun kuumuutta ei pystyisi pakenemaan mereen. Taalla se olisi vain siedettava. Hampi itse on varsinainen kivikaupunki, sen sijaitessa kallioiden ja kivijarkaleiden keskella. Ja tietysti nama kivenjarkaleet ja kalliot keraavat itseensa auringon kuumuutta ja viilenevat vasta aamuyon tunteina jos silloinkaan.

03Picture_009.jpg

30. huhtikuuta, Hampi

Hyvaa vappua!!

Taivas oli pilvessa jo aamusta lahtien kun herasimme joten mikas sen parempi! Ei olisikaan haluttanut tutustua aavikkotemppeleihin ja -raunioihin yli 40 asteen helteissa. Paiva oli vallan mainio, aurinko ei porottanut ja Hampin lukuisat temppelit ja rauniot olivat vallan tunnelmallisia ja rentouttavia kun ei tarvinnut hikoilla koko vaatekerrastoa ensi hetkista lahtien.

30Picture_012.jpg

45Picture_015.jpg

7Picture_011.jpg

23Picture_018.jpg

57Picture_020.jpg

3Picture_019.jpg

9Picture_023.jpg

Paiva kului lukuisiin temppeleihin ja rauniohin tutustuessa ja illan viimeisena kohteena kipusimme auringonlaskunakoalapaikalle. Auringonlaskua tosin emme nahneet, mutta huikaisevat nakoalat kilometrien paahan joka ilmansuuntaan kyllakin. Paiva oli menetys.

6Picture_026.jpg

9Picture_028.jpg

60Picture_038.jpg

2Picture_041.jpg

9Picture_049.jpg

68Picture_050.jpg

6Picture_063.jpg

5Picture_071.jpg

3Picture_068.jpg

30Picture_074.jpg

large_7Picture_069.jpg

1. toukokuuta, Panjim

Hyvastelimme Hampin aamutuimaan ja jouduimme pakottavista syista ottamaan bussin takaisin Goaan (aamujuna kun oli jo mennyt meidan saapuessamme juna-asemalle). No, ei muuta kuin bussi alle. Oikeastaan 5 bussia. Silla se vaati 5 eri bussia ennenkuin olimme takaisin Goalla ja Panjimissa.

Panjim, Goan paakaupunki oli passeli paikka viettaa pari yota ennenkuin palaisimme rannalle (rannoille). Olimme tosin aivan puhki koko paivan bussissaistumisen jalkeen joten otimme vain halvahkon majapaikan, suihkun ja illallisen ja painuimme nukkumaan.

30Picture_076.jpg

2. toukokuuta, Panjim

Erittain huonosti nukutun yon jalkeen (aivan liian kuuma), herasimme aamukahdeksalta ja suuntasimme paikallisbussilla kohti vanhaa Goaa. Vajaan 10 kilometrin paassa Panjimista olisi tarjolla niin paljon kauniita rakennuksia ja kirkkoja portugalilaisten hallitsijoiden ajoilta ettei enemmasta valia.

84Picture_080.jpg

0Picture_082.jpg

2Picture_083.jpg

8Picture_090.jpg

13Picture_093.jpg

8Picture_101.jpg

8Picture_104.jpg

Puoli paivaa kuluikin helposti kiertaen pienta vanhan Goan aluetta nahden mita upeimpia kirkkoja ja kappeleita. Keskipaivan aurinko paatti paivakiertueemme ja palasimme Panjimiin.

0Picture_106.jpg

7Picture_108.jpg

9Picture_111.jpg

Soimme lounasta, kavimme suihkussa ja paatimme katsastaa Panjimin paanahtavyydet. Panjim itse on aivan loisteliaan upea kaupunki! Erittain viehattava (pikku)kaupunki josta loytaa nykypaivan kaikki mahdolliset mukavuudet. Nautimme koko paivasta suunnattomasti, mutta nyt saisivat kaupunkikohteet riittaa.

30Picture_112.jpg

7Picture_113.jpg

3Picture_116.jpg

8Picture_118.jpg

Huomenna suuntaamme rannalle ja vasta ensi viikon loppupuolella hylkaamme rantakohteet. Goan jalkeen suuntaamme pahimpaan kaupunkihelvettiin mita olemme kohdanneet toistaiseksi eli Mumbaihin (Bombay). Mutta sita odotellessa....

large_0Picture_119.jpg

Iloista kevatta kaikille lukijoille!!!

Posted by elke-sami 08:10 Archived in India Tagged backpacking Comments (0)

Intia: viimeinen loppurutistus

Kuala Lumpur, Trivandrum, Varkala, Alappuzha, Kottayam, Kochi

8. huhtikuuta, Kuala Lumpur

Viimeinen paiva jai taakse Malesiassa ja Kuala Lumpurissa. Meilla olisi huomenna aamulento Intiaan, joten paatimme (jallen kerran) vietta yon jossain muualla kuin vuoteessa. Kuala Lumpurin keskusasemalla vietimme noin nelisen tuntia aikaa. Eihan siina uni tullut silmaan, ja aika kuluikin korttia pelatessa kunnes valot sammutettiin vartijoiden toimesta. Oli paljon aikaa miettia pimeassa...

DSCF6106.jpg

Aamukolmelta lahti bussi kohti LCCT:a (Low Cost Carrier Terminal). Halvimmat lennot kun loytyvat Air Asialta, joten lahella Kuala Lumpurin kansainvalista lentokenttaa sijainnut LCCT sopi meille vallan mainiosti. Kentalle saavuttiin, pistettiin kamat lentokoneen ruumaan ja pistettiin simmut kiinni. Lentoaika Intiaan ja Trivandumiin ei ollut kuin reilut 3 tuntia joten kerkesi siina parin tunnin verran nukkua koneessa ennenkuin aloitettiin laskeutuminen.

INTIA, Trivandrum - Varkala

Huh-huh!!!

Lampotila oli juuri sita mita luultiinkin..eli reilusti +30 asteen paremmalla puolella. Hikihan siina alkoi virtaamaan valittomasti kun paastiin ulos lentokentalta. Puolisen tuntia bussia odottaessa paatettiinkin saman tien painua rannalle. Eli hyvasti Trivandrum ja kohti juna-asemaa. Rikshaw juna-asemalle ja kerrankin kavi hyva tuuri kun juna oli valmis lahtoon jo reilussa 10 minuutissa. Ei mitaan hajua missa pitaisi istua, mutta ilmeisesti missa vaan. Pistettiin reput ylahyllylle ja aloitettiin rentoutuminen junan suunnatessa kohti Varkalaa.

DSCF6214.jpg

Ystavalliset intialaiset moikkailivat ahkerasti kysellen mista pain ollaan ja mihin mennaan. Olen jo kyllastynyt sanomaan etta olen Suomesta. Jokaikinen kerta kun sanon: from Finland, kuuluu vastaus: England?..Niin tasta lahin on vain helpompaa sanoa etta from Belgium. Ja intialaisilla kun sattuu viela olemaan omaperainen tapa puhua englantia niin valilla on vahan vaikeuksia saada selvaa. Puhumattakaan heidan jatkuvasta paanheiluttelustaan.

DSCF6248.jpg

1DSCF6257.jpg

Maisemat vilistivat ohi, kaunista maaseutua ja alemman kastiluokan ihmisia nakyi radan varrella touhuten paivittaisia askareitaan. Ja jo vajaassa 40 minuutissa olimmekin jo Varkalassa. Erittain turistipitoinen kohde, mutta todellakin suosittelemme paikkaa lampimasti.

3DSCF6230.jpg

DSCF6277.jpg

DSCF6319.jpg

0DSCF6322.jpg

DSCF6311.jpg

Varkalan juna-asemalta otimme rikshawn kohti majoitusaluetta ja valitsimme kohtuullisen lahelta rantaa "halvahkon" majapaikan. 1 euro on siis noin 59 rupiaa. Suihkuun valittomasti ja uutta vaatetta ylle. Ja kun ulos paasi oli oli samanlainen kuin ei olisi suihkussa kaynytkaan. Lampotila oli meille ennatyslukemissa.

DSCF6132.jpg

large_DSCF6139.jpg

Varkalan ranta sijaitsee kallioiden alapuolella ja kiveenhakatut rappuset johdattivat meidat uskomattoman upealle rannalle, jossa joogaa harrastavat olivat tulleet tekemaan harjoituksiaan tai meditoimaan, hipit nauttimaan rennosta tunnelmasta, paikalliset hyvasta paikasta ja me muut niiden joukossa ihan tasta kaikesta.

6DSCF6152.jpg

DSCF6172.jpg

Intian valtameren aallot loivat voimakkaasti rannalle ja hinku veteen oli enemman kuin kova. Mutta auringon jo laskiessa paatimme jattaa rantaleikit huomiselle ja painua illallisen jalkeen nukkumaan. Paiva oli ollut kohtuun rankka.

large_DSCF6166.jpg

10. huhtikuuta, Varkala

Heratys oli pakko laittaa jo heti aamusta ennenkuin paiva muuttuisi liian kuumaksi. Painuttiin jo aamukahdeksalta rannalle, auringon porottaessa jo korkealla tahan aikaan aamusta. Uimisesta ei voinut puhuakaan mutta aaltoja vasten oli kylla kiva heittaytya. Rantaleikeissa vierahtikin helposti kaksi tuntia. Sen jalkeen oli pakko lahtea etsimaan varjoa. Rannalla kun siita ei ollut tietoakaan. Aivan tolkuttoman kuuma, +38 astetta ennen puolta paivaa riitti meille ja painuimme takaisin majapaikkaamme ja suihkuun. Ja suihkun jalkeen tuulettimen alle lepaamaan.

DSCF6189.jpg

DSCF6174.jpg

1DSCF6130.jpg

Illan saapuessa painuimme takaisin rannalle katselemaan auringonlaskua kuten aika moni muukin voin vain huomauttaa. Joogaagat tuntuvat olevan kahdesti paivassa rannalle, auringon noustessa ja laskiessa. Eraskin nuori nainen intoutui vaantamaan sellaisen harjoituksen etta allekirjoittaneelta meinasi paasta oksennus jos sita katsellessa.

DSCF6352.jpg

Taman jalkeen syomaan ERITTAIN herkullista ruokaa. Enpa olisi ennen uskonut etta itse osaisin nauttia kasvisruoista nain paljon. Kaikennakoiset ja -makuiset curryt, masalat, kurmat, alloo gobit ym. vain ovat yksinkertaisesti TODELLA HYVAA!!!!!! Lihaa taikka kanaa en ole taalla viela maistanut, kun intialaiset eivat itse syo niin paljon lihaa taikka kanaa, niin eihan sita itsekaan voi olla varma kuinka kauan liha taikka kana on varastossa roikkunut. Parempi pelata varman paalle ja syoda paljon kasviksia.

11. huhtikuuta, Varkala

Tama paiva seurasi eilista kasikirjoituksen mukaisesti. Aamusta alkaen rannalle, sitten kylmaan suihkuun ja rentoutumaan tuulettimen alle lukemaan kirjaa. Sitten takaisin kylmaan suihkuun ja illemalla rannalle. Ja viela kerran ennen nukkumaan menoa pitkaan kylmaan suihkuun etta pystyisi nukkumaan. Illat ovat todella kuumia ja kosteusprosentti hiukea johtuen meren laheisesta vaikutukseta. Mutta ei sita muutakaan oikein voi tehda. Keskella yota sita yleensa sitten heraakin vetamaan peittoa ylle kun on jo liian kylma. Ja aamusta ensimmaiseksi potkii peiton lattialle lampohalvauksen varoittaessa.

DSCF6125.jpg

DSCF6182.jpg

Mutta rentoutuminen Varkalan rannalle tuli enemman kuin tarpeeseen. Meilla oli pienet ennakkoluulot Intiasta ennen tanne tuloa mutta kaikki nayttikin olevan vain mielikuvituksemme tuotetta. Intia nayttaa olevan erittain kaunis maa emmeka ainakaan viela ole tormanneet koyhyyteen, tautehin taikka ruumiisiin kaduilla. (Ehka sitten myohemmin)...Toistaiseksi Intia on ollut erittain positiivinen yllatys ja vain jatkuva helle ja korkeat lampotilat vievat meista suurimmat energiamme. Taytyy vain totutella ajatukseen. Huhtikuu ja toukokuu kun olevat kuumimmat kuukaudet Intiassa (yllatys, etta me olemme taalla JUURI silloin)...

large_9DSCF6200.jpg

12. huhtikuuta, Alappuzha

Lahdimme junalla Varkalasta kohti Alappuzhaa. Tapasimme junassa ystavallisen intialaismiekkosen Rexin joka tyoskentelee kaupungissa eraassa majapaikasa ja lahdimmekin tutustumaan majoitukseen (ilmaisen autokyydin saattelemana). Paatimme jaada paikkaan, koska se oli kuitenkin yllattavan lahella keskustaa eika meilla ollut oikein mitaan muutakaan tekemista. Ja eikun suihkuun...

DSCF6216.jpg

large_DSCF6239.jpg

Painuimme tutustumaan Alappuzhan kaupunkiin ja ihmisiin. Liikennetta ja ihmisia oli jo paljon enemman verrattuna Varkalaan ja vain kavelimme hiljalleen virran mukana vain hymyillen paikallisille kaupustelijoille, jotka tarjosivat matkamuistoista mausteisiin ja kaikkea siita valilta.

DSCF6350.jpg

DSCF6365.jpg

large_DSCF6377.jpg

DSCF6345.jpg

Erittain kiva pikku kaupunki kavella rauhallisesti ja vain nauttien yleisesta halinasta. Nyt alkoi tuntua etta paatoskohteestamme Intiassa tulisikin olemaan samanlainen yllatys meille kuin Kiina matkamme alkaessa. Aloitimme erittain upeasti ja tuntuu etta lopetammekin erittain upeasti!

13. huhtikuuta, Alappuzha - Kottayam - Kochi


Alappuzhan pieni rannikkokaupunki oli matkamme varrella vain siita syysta etta lahtisimme pienelle veneajelulle kaupungista. Nama ns. backwaters-veneajelut voi tehda monella eri tapaa. Loytyy luksusluokan bambuasuntoveneita ilmastoinneilla ja yksityisilla huoneilla varustettuna yliyon kestavilla veneajoilla. Taikka esimerkiksi ottaa vain yleisen veneen (niinkuin me) ja vain nautimme upeista maisemista.

DSCF6401.jpg

DSCF6408.jpg

DSCF6417.jpg

Tama kaksi ja puoli tuntia kestava veneajelu oli erittain kaunista katseltavaa. Vene pysahtyi lahes joka laiturilla joko ottamaan ihmisia kyytiin taikka paastamaan heidat pois. Vene on ainoa keino liikkua nailla seuduilla. Tuntui hassulta ajatella, etta joku todellakin pystyy asumaan keskella ei mitaan (ja tarkoitan todellakin ei mitaan). Upeita bambuveneita tuli vastaan ja olishan niissa kiva matkustaa mutta meidan budjettimme ei antanut talla eraa periksi.

DSCF6427.jpg

DSCF6438.jpg

DSCF6463.jpg

DSCF6488.jpg

large_DSCF6494.jpg

large_DSCF6512.jpg

Lopulta saavuimme Kottayamin kaupunkiin. Tanne emme jaisi yoksikaan vaan suuntasimme valittomasti kohti juna-asemaa ja ostimme liput samana iltapaivana lahtevaan Kochin junaan.

Soimme erittain maukkaan lounaan juna-asemalla ja junan saapuessa puolisen tuntia myohassa, hyppasimme junaan ja saimme ainakin siita vaunusta viimeiset istumapaikat, vaikkakin lahelta katonrajaa.

DSCF6522.jpg

Parin tunnin kuluttua saavuimme Kochin kaupunkiin. Kochi on erittain kuuluisa kauppakaupunki ja tietysti World Heritage -kohde, kiitos Fort Kochiin linnakkeen. Lukuisten valloittajien, portugalilaiset, hollantilaiset ja englantilaiset, olivat jattaneet Kochin katukuvaan paljon vaikutteita vallassaoloajoistaan. Kochi muodostuu paaosin kahdesta osasta, Fort Kochista ja Ernakulamista. Ensinmainitussa sijaitsevat kaikki nakemisen arvoiset joten paatiimme etta yopyisimme Fort Kochissa.

DSCF6530.jpg

DSCF6520.jpg

Kavelimme juna-asemalta satama-alueella ja otimme ensimmaisen lautan kohti Fort Kochia. Fort Kochissa otimme halvimman majoituksen mita satuimme loytamaan ja lepailimme parisen tuntia. Paiva oli jalleen kerran ollut todella kuuma ja olimme aika puhki matkustamisesta.

DSCF6561.jpg

DSCF6564.jpg

Lahdimme viela illemmalla pienelle kierrokselle Fort Kochin keskustassa jalleen kerran vain nauttien meren laheisesta sijainnista. Viilea merituuli toi iltaan kaivattua viileytta, vaikkakaan ei kovin paljon.

Paatimme vain painua pehkuihin, silla aamulla olisi paastava ajoissa ylos, muuten lampotila tuhoa paivan suunnitelmat totaalisesti.

14. huhtikuuta, Kochi


Aamuheratyksen jalkeen kavelimme laheiseen satama-alueelle. Taalla sijaitsevat kuuluisat kiinalaiset kalastusverkot. Tolkuttoman kokoiset verkot laskettiin painojen ja miesvoimien avulla alas ja ylos. Saalis naytti kuitenkin jaaneen aika laihaksi ja kalastajat kertoivatkin ettei nyt ollut paras sesonkiaika kaloille.

DSCF6535.jpg

DSCF6540.jpg

DSCF6554.jpg

large_DSCF6552.jpg

Jatkoimme matkaa ja naimme lukuisia upeita rakennuksia portugalilaisten, hollantilaisten ja brittien perinnoista. Taman jalkeen palasimme takaisin lauttarantaan ja otimme lautan takaisin Ernakulamiin. Aamiaisen jalkeen tutuistuimme Ernakulamin "nahtavyyksiin" eli yksi Siva-temppeli ja museo. Parissa tunnissa oli kaikki koluttu totaalisesti lapi.

DSCF6571.jpg

DSCF6573.jpg

DSCF6578.jpg

DSCF6588.jpg

Palasimme takaisin Fort Kochiin ja katsastimme mm. St. Francisin kirkon seka kuuluisan Santa Cruz Basilican. Ei uskoisi etta britit kayttivat tata upea kathedraalia aikoinaan varastonaan!!!

6DSCF6566.jpg

DSCF6593.jpg

DSCF6594.jpg

large_DSCF6608.jpg

8DSCF6604.jpg

DSCF6611.jpg

DSCF6619.jpg

Palasimme takaisin huoneeseemme ja rentouduimme kuumimman osan paivasta. Illan hamartyessa kiersimme uudelleen Fort Kochin keskustaa ja soimme erittain maukkaan illallisen, jalleen kerran!!!!

9DSCF6528.jpg

Taman jalkeen lahdimme katsomaan paikallista kulttuuritarjontaa, Kathakali. Kathakali on noin 400 vuotta vanha tanssi- ja naytelmaesitys jossa ei itse asiassa puhuta lainkaan.

DSCF6628.jpg

5DSCF6647.jpg

DSCF6657.jpg

Naimme miten esiintyjat pistivat ylleen vahvan meikin ja muuntuivat normaaleista miehista demoniksi ja kuninkaaksi. Kasvojen varia hallitseva vari kertoo kunkin esiintyjan olemuksesta.

DSCF6668.jpg

6DSCF6715.jpg

DSCF6699.jpg

Tunnin kestaneen meikkauksen jalkeen eteemme saapui kolmas mies joka esitti meille illan naytoksessa kaytettavat kasvojenilmeet ja kasimerkit ja niiden tarkoituksen. Eihan niista paljon jaanyt mieleen mutta kuitenkin tiesimme jo etukateen mista esityksessa olisi kyse joten ei kaikkia 24 erilaista kasi/sormimerkkia tarvitsisi osatakaan heti ulkoa.

9DSCF6695.jpg

DSCF6712.jpg

Kaikki esiintyjat ovat miehia ja heilla oli vuosien kokemus kyseisesta taidemuodosta. Kathakalissa on kysymys yleensa jonkinnakoisesta tarinasta, joko jumalten, ihmisten tai demonien maailmasta. Vahva intialainen taustamusiikki elavoitti esitysta ilahduttavasti ja nayttelijoiden elaantyminen rooleihin oli nautittavaa katseltavaa.

Tunnin jalkeen olimmekin tyydyttaneet kulttuurintarjontamme ja paatimme painua nukkumaan.

15. huhtikuuta, Kochi

Aikaisen hertatyksen jalkeen suuntasimme kohti Jew Townia (lukuisten juutalaisten maahanmuuttajien mukaan nimetty kaupunginosa). Matkan aikana muutuivat maisemat dramaattisesti. Fort Kochin Maailmanperintokohteen siistista katukuvasta suoraan slummeihin. Ilmapiiri alkoi muistuttaa enemmen televisiosta saavaa ennakkokuvaa Intiasta. Mutta tata vartenhan tanne tultiinkin, nakemaan erilaista kulttuuria.

DSCF6721.jpg

DSCF6723.jpg

large_DSCF6725.jpg

Muslimipitoisen alueen jalkeen saavuimme lopulta Jew Towniin, ohittaen lukuisia kauniita pienia kirkkoja ja kappeleita. Ensimmainen pysahdyskohteemme oli Mattancherry palace.

DSCF6724.jpg

4DSCF6732.jpg

DSCF6747.jpg

DSCF6755.jpg

DSCF6757.jpg

Palatsin kiertokaynnista ei voi paljon kertoa, muutama huone joihin oli sijoitettu 1900-luvun aikaisia erilaisia paivittaisia kayttoesineita. Eika itse palatsikaan ollut varsinaisesti palatsi vaan erittain isohko talo.

DSCF6763.jpg

large_8DSCF6764.jpg

7DSCF6765.jpg

Taman jalkeen suuntasimme kohti seuraavaa "pakollista" nahtavyytta eli synagogaa. Vain mina menin talla kertaa sisaan enka voi oikein paikkaa ylimainostaa, vaikkakin kasinmaalatut lattialaatat olivatkin upea yksityiskohta.

DSCF6778.jpg

DSCF6777.jpg

DSCF6770.jpg

Jatkoimme kavelya Jew Townin kaduilla ja vain ihailimme miten jotkut kadut olivat niin rauhallisia ja tyhjia joidenkin ollessa painvastoin kuin ruuhka-aikana.

Palasimme muutaman tunnin kuluttua takaisin huoneeseemme lepaamaan ja kylmaan suihkuun. Seitseman kuukautta kestaneen matkan aikana ilmeisesti Intiassa tulisi meistakin viimein puhtaita jatkuvan suihkujenottamisten saattelemana.

DSCF6775.jpg

DSCF6780.jpg

large_DSCF6761.jpg

Ja loppujen lopuksi paatimme paivittaa blogiamme. Olimmehan olleet Intiassa jo viikon, joten jonkinverran kerrottavaa on jo kertynyt. Huomenna suuntaamme Munnarin kaupunkiin ja TOIVOTTAV ASTI viileampaan ilmastoon. Tama lahes +40 astetta paivasta toiseen alkaa kayda huomattavan rankaksi. T-paidat ja vaatteet saa suorastaan vaantaa kuivaksi hiesta.

large_DSCF6779.jpg

Mutta reittimme vie meidat nyt ylemmille maille ja tutustumaan maineikkaaseen intialaisen teen viljelyyn.

Posted by elke-sami 05:39 Archived in India Tagged backpacking Comments (0)

The last episode of our trip: INDIA

09/04/2010

Eindelijk is het zo ver! Na twee dagen ronddwalen in Kuala Lumpur en lange uren wachten op de bus die ons om 3u 's nachts naar de luchthaven zal brengen voor onze vlucht naar India, zijn we aangekomen in dit vreemde land.

DSCF6106.jpg

We landen heel erg in het zuiden, in Trivandrum. De vlucht verloopt vlekkeloos en eenmaal geland, nemen we een motor rickshaw naar het treinstation. Yep, we reizen onmiddellijk door want Trivandrum heeft als stad niet veel te bieden en onze tijd in India is te kort om hem niet ten volle te benutten. Een paar uur later en een leuke treinrit rijker komen we aan in Varkala, een klein stadje ten noorden van Trivandrum aan de Arabische zee.

DSCF6216.jpg

Een nieuwe rickshaw brengt ons naar een guesthouse waar we drie nachten zullen blijven. Ik sta versteld! Had ik niet gedacht dat India vies en vuil zou zijn? Vol ongedierte en hygiene beneden alle peil? Niets is minder waar! Alleszinds niet in het zuiden... Onze kamer is kraaknet en op en top uitgerust. De straten worden constant geveegd, wat nodig is, want vuilbakken zijn hier nergens te vinden en dus gooit iedereen alles op straat. Geen kakkerlakken of ratten te bespeuren, wat in Zuid Oost Azie wel het geval was. Kortom, een mooie verrassing!

DSCF6125.jpg

1DSCF6127.jpg

Het is hier wel heel erg warm met temperaturen tussen 35 en 40 graden en een vochtigheidsgraad van 70%. Een droog oksel is dus veraf en de zweetsnor altijd heel dichtbij :) Maar je went eraan, tis te zeggen, na een dag of twee maak je je er niet meer druk in en neem je gewoon drie of vier douches per dag om de geurtjes onder controle te houden. Blijkbaar is het dan ook nog uitzonderlijk warm dit jaar waardoor ook de locals zweten als een paard en we dus allemaal in hetzelfde schuitje zitten (behalve het feit natuurlijk dat onze rugzakken ondertussen meer dan 20 kilo wegen, wat toch echt een uitdaging begint te worden) :)

DSCF6352.jpg

Varkala dan... paradijs op aarde! Het is een vrij rustig stadje en wij verblijven aan de noordelijke klif aan het strand. De klif zelf is prachtig en meterhoge golven doen de zee ruisen als nooit tevoren. De zonsondergang hier is adembenemend, zeker als je dan nog de yoga fannaten ziet afdalen naar het strand om afscheid te nemen van de dag met de laatste zonnestralen. Een prachtuig schouwspel! En eigenlijk is het een heel mooi gebaar om met zonsopgang en -ondergang de dag te starten en af te sluiten op een symbolische manier die je mentale rust geeft en bovendien je lichaam in topconditie houdt. De Chinese waarzegger in Maleisie had me al verteld dat ik yopga moet gaan doen voor verschillende redenen en misschien volg ik die raad binnenkort wel op...

large_9DSCF6200.jpg

6DSCF6152.jpg

large_DSCF6172.jpg

Onze dagen in Varkala brengen we door met heel lekker eten, een goed boek, relaxen op het strand en opnieuw heel lekker eten! De Indische keuken is absoluut de topper in onze reis tot nog toe. Die mensen zijn gewoon goochelaars met kruiden en specerijen waardoor het moeilijk zal zijn om hiervan af te kicken in Europa...

DSCF6192.jpg

12/04/2010

Vandaag nemen we afscheid van Varkala, ook al zouden we hier gemakkelijk onze zeven weken kunnen doorbrengen. We zetten koers naar Allepey met de trein om van daaruit een backwatercruise te doen met de local ferry. De treinrit is prachtig en al snel ruil ik mijn zitplaats voor een zitje in de open deur van de rijdende trein zodat ik volledig kan genieten van het voorbijglijdende landschap.

DSCF6239.jpg

large_DSCF6260.jpg

DSCF6275.jpg

De streek van Allepey en Kottayam is bekend voor haar backwaters. Gigantische waterwegen die op een kluwen van kanalen lijken en bestaan uit zoet en zout water en uiteindelijk op twee plaatsen uitmonden in de Indische Oceaan.

3DSCF6230.jpg

We lopen wat rond in Allepey en genieten van het bruisende gevoel dat hier heerst. Verkeer is hier enorm hectisch en van baanvakken hebben ze hier nog nooit gehoord. Maar al het getoeter, geschreeuw en gegesticuleer zorgt voor een chaos waar je vrolijk van wordt! verse specerijen worden langs de weg verkocht en geven een totaal andere geur aan het door smog beladen stadje. Overal zie je Shiva tempels en katholieke kerken.

DSCF6345.jpg

DSCF6350.jpg

large_DSCF6375.jpg

Kleine meisjes worden al van bij de geboorte geschminkt met zwarte make up rond de ogen, een traditie in Zuid India. Je weet hier gewoon niet waar eerst te kijken!

large_9DSCF6356.jpg

De mensen zijn geweldig, spreken over het algemeen goed Engels, glimlachen alsof hun leven ervan afhangt en knikkebollen met hun hoofd van links naar rechts tijdens conversaties. De vrouwen zien er adembenemend uit in hun kleurrijke sari's en de mannen dragen allemaal ofwel een geklede broek met een gekleed hemd ofwel een sari die een korte rok vormt. De taferelen zijn hier niet te beschrijven!

DSCF6340.jpg

DSCF6392.jpg

We blijven hier een nacht en vertrekken de volgende ochtend voor een "cruise" op de backwaters.

DSCF6506.jpg

DSCF6476.jpg

13/04/2010

We nemen om 9.30u de local ferry naar Kottayam, een drie uur durende boottocht die ons langst de mooiste stukjes backwater zal brengen. Onderweg zien we tientallen verschillende soorten boten, mensen die zich wassen of de afwas doen in de rivier, een pikdorser die vervoerd wordt op twee vrij kleine boten, kortom enorm veel elementen uit het dagelijkse leven van de dorpjes rond de backwaters.

DSCF6408.jpg

DSCF6427.jpg

9DSCF6493.jpg

large_DSCF6465.jpg

We passeren zelfs twee keer honderden eenden die door een man in een kano geleid worden alsof hij een schapenherder is. Blijkbaar doen ze hier op die manier aan "duck farming". Een spektakel!

large_DSCF6438.jpg

Drie uur later arriveren we in Kottayam, nemen we een rickshaw naar het treinstation en reizen we onmiddellijk verder naar Cochin. Van daaruit wandelen we naar de ferry die ons naar Fort Kochi zal brengen, een Unesco erfgoed site die dateert vanuit de overheersing van de Portugezen, Hollanders en Britten. Het is laat in de namiddag wanneer we inchecken in Adam's Old Inn en 's avonds wandelen we nog wat rond in de buurt. Het is hier opnieuw weer zo anders dan in Varkala of Allepey! Fort Kochi is vrij compact waardoor je gemakkellijk alles te voet kan doen en door de vele oude koloniale gebouwen heeft het een eerder nostalgisch europees gevoel. Maar ook dit is India!

DSCF6520.jpg

DSCF6522.jpg

DSCF6530.jpg

14/04/2010

Vandaag staan we vroeg op, het is immers te warm in het midden van de dag waardoor we proberen zo veel mogelijk 's morgens en in de late namiddag op stap te gaan.

We wandelen langs het water en genieten van de vissers die al 's morgens vroeg aan het werk zijn bij de oude Chinese visnetten die zo typisch zijn voor Fort Kochi. Het zijn gigantische netten die elk bewerkt worden door een zestal vissers. Manueel trekken ze aan lange koorden om het geheel omhoog te trekken en weer in het water te laten. We ondervinden eigenhandig dat dit hard werk is!

DSCF6535.jpg

DSCF6547.jpg

large_DSCF6548.jpg

DSCF6552.jpg

DSCF6554.jpg

Daarnaast zien we ook de prachtige Santa Cruz Basilica en St Francis Church, naast vele andere mooie koloniale gebouwen die prachtig gerestaureerd zijn. Kochi straalt rust uit en zo hebben we het graag! De zeelucht is alom present en wanneer het te warm wordt, nemen we de ferry naar een ander "eiland", Ernakulam, de echte stad voor locals. We eten iets in het Indian Coffee House, een cooperatieve van en door een aantal Indische working class mannen. Het eten is hier Indisch fast food, maar erg lekker en heel goedkoop. Bovendien gaat het geld niet naar een baas maar naar de werkers zelf, wat een super initiatief is!

large_DSCF6573.jpg

DSCF6612.jpg

DSCF6611.jpg

DSCF6608.jpg

We wandelen wat rond in Ernakulam, zien een heel mooie Shiva tempel en het koloniale art center. We zoeken verkoeling op in een supermarkt en drinken koude drankjes alsof ons leven ervan afhangt. Je kan hier echt niet genoeg drinken want constant loop je te druppen van het zweet...

DSCF6575.jpg

DSCF6594.jpg

DSCF6589.jpg

Later op de dag nemen we de ferry terug naar Fort Kochi en kopen we ticketjes voor een lokale artistieke vorm van dansdrama, Kathakali. Een super ervaring! Het wordt gespeeld door twee acteurs die een scene uitbeelden uit een oude legende. Voor de start zien we hun transformatie met het aanbrengen van de make up en de kostuums. Kathakali is een dansvorm waarbij enkel gebruik wordt gemaakt van handgebaren en gezichtsuitdrukkingen en geloof mij, als je die mannen aan het werk ziet, weet je dat die jaren oefening moet gekost hebben! De acteurs worden begeleid door een djembe speler en een zanger die ervoor zorgen dat de nodige dramatische accenten op tijd gelegd worden. Wij genieten met volle teugen!

DSCF6628.jpg

DSCF6631.jpg

DSCF6668.jpg

6DSCF6715.jpg

9DSCF6695.jpg

's Avonds eten we in het bekende restaurant "Talk of the town" en ook hier is het eten geweldig!! Wij krijgen er echt niet genoeg van en ik herinner me niet meer wanneer ik voor de laatste keer vlees gegeten heb...

9DSCF6528.jpg

15/04/2010

Vandaag staan we opnieuw vroeg op want we willen naar de Joodse buurt gaan om een aantal dingen te bezichtigen.

Eerst passeren we de christelijke buurt waar alles er verlaten bij ligt op spelende kinderen na en een prachtige oude Portugese kerk.

4DSCF6732.jpg

DSCF6738.jpg

DSCF6739.jpg

Daarna wandelen we door de moslim buurt en opeens lijkt het alsof we in de slums beland zijn. De rivier is hier ongelooflijk vuil en ruikt naar rotte eieren, lokale slagers kappen stukken vlees dat bedekt is in vliegen, trucks passeren beladen met verse geitenhuiden, het gonst hier van de bedrijvigheid!

DSCF6727.jpg

DSCF6725.jpg

DSCF6780.jpg

In de Joodse buurt gaan naar het Dutch palace wat nu omgetoverd is tot een museum op de bovenverdieping van de koninklijke familie in Cochin. De benedenverdieping is nu een tempel die niet toegankelijk is voor niet Hindus.

DSCF6755.jpg

Daarna lopen we door Jew street, een klein straatje vol antiekshops en soevenirwinkeltjes. De synagoge bevindt zich op het einde van de straat en verder is er nog een politiemuseum en een oud Joods kerkhof. De hele buurt hier is vrij rustig en heeft enrom veel charme! De geuren van kruiden verspreiden zich door de straten en de kleuren van de verschillende winkeltjes geven een heel eigen sfeer aan de buurt.

DSCF6779.jpg

DSCF6770.jpg

DSCF6763.jpg

DSCF6761.jpg

7DSCF6765.jpg

large_DSCF6777.jpg

In de namiddag relaxen we nog wat in ons hotel en morgen nemen we de bus naar Munnar. Die rit zal ongeveer zes uur duren maar op het einde wacht ons de koele bries die eigen is aan dit hillstation. Ik kan niet wachten!

Samenvattend kan ik alleen maar zeggen dat India een echte aanrader is! Rondreizen hier is echt gemakkellijk en de mensen en het lekkere eten maken dat dit een onvergeetelijke ervaring belooft te worden!

DSCF6214.jpg

Posted by elke-sami 04:25 Archived in India Tagged backpacking Comments (0)

Rauhallisuuden koti

Danau Toba, Berastagi

17. - 18. maaliskuuta, Bukittinggi - Parapat

Aiemmin paivalla ostetut bussiliput tuli kayttoon illan saapuessa. Yobussi Parapatiin lahti "ajallaan". Mielipuolinen bussikuski piiskasi bussia halki oisen vuoristoteiden ja valilla tuntui etta tietaakohan han itsekaan mihin suuntaan mutkat kaantyvat. Bussi "hajosi" kolme kertaa yon aikana, mutta aamun saavuttua ja 16 tuntia myohemmin saavuimme Parapatiin.

Parapat on paaportti Pulau Samosir -saarelle joka hallitsee Danau Toba -jarvea. Jarvi on paljon isompi kuin pienempi sisarensa, Danau Maninjau. Ja edelleen olemme sita mielta etta Maninjau on paljon kauniimpi.

Otimme lauttakyydin kohti Tuk Tukia, joka on paakyla saaren itapuolella. Puolisen tuntia myohemmin saavuimme perille ja marssimme suoraan kohti Liberta Guest Housea. Olimme kuulleet paljon hyvaa paikasta ja paikan johtaja, erittain ystavallinen Mr. Moon otti meidat sydamellisesti vastaan. Olimme paattaneet viettaa paikassa noin 4-5 paivaa ja jatkaisimme matkaa.

88Picture_002.jpg

Ensimmaisena yona yovuime perinteisessa Batak -talossa. Erittain matala oviaukko otti meidat vastaan astuessamme sisaan toisessa kerroksessa sijainneeseen huoneeseemme.

16Picture_001.jpg

Purimme matkatavarat ja lahdimme tutustumaan Libertaan ja lahialueeseen. Mr. Moon on erittain ystavallinen mies ja pystyy neuvomaan missa tahansa asiassa mika mieltasi askarruttaa.

Ja lukuisista aiemmista suomalaisista vierailijoista johtuen, paikan nuori henkilokunta (kaikki Mr. Moonin sukulaisia) pystyivat lausumaan yksittaisia sanoja suomea: kiitos, tervetuloa, mita kuuluu - kukkuluuruu ja muita helppoja sanoja. Meilla oli paikasta erittain hyva fiilis.

Illemmalla kiersimme Tuk tuk-kylan johon aikaa kului noin 1 tunti ja pysahdyimme lukuisiin matkamuistoja vasaaviin puunkaiverrusputiikkeihin. Todella kaunista kadenjalkea nama paikalliset miehet saivat aikaan pelkalla puukolla ja taltalla. Ensimmainen ilta hujahti hetkessa ohi.

19. maaliskuuta - 4. huhtikuuta, Danau Toba

Paatan jo tassa vaiheessa kirjoittaa yleiskuvan tuosta kahdeksi ja puoleksi viikoksi venyneesta ajanpatkasta jonka vietimme Danau Toballa. Alkuperainen 4-5 paivaa venahti loppujen lopuksi 17 paivaan. Olimme enemman kuin tyytyvaisia kuluneeseen aikaan. Vietimme itse asiassa lomaa lomasta. Kuluneen 7 kuukauden aikana olimme lahes joka paiva tehneet jotain tai menneet johonkin, mutta taalla meidan ei tarvinnut tehda mitaan. Muuta kuin rentoutua. Ja sita teimme, PALJON!!!

89Picture_005.jpg

369Picture_021.jpg

6Picture_037.jpg

Esimerkki normaalista paivasta Danau Toballa:

Herasimme aamulla silloinkuin halusime. Soimme aamiasita. Luimme kirjaa ja vain ihailimme ymparoivaa luontoa ja jarvea. Soimme lounasta. Luimme kirjaa. Menimme uimaan. Luimme kirjaa. Soimme illallista. Katsoimme mahdollisesti jonkun DVD-elokuvan ja painuimme takaisin mokkiimme (olimme vaihtaneet perinteisen Batak-talon pienempaan ja halvempaan, 30000 rupiaa (n, 2.5 euroa per yo) mokkiin. Ja luimme kirjaa ennenkuin painuimme nukkumaan. Siis emme tehneet yhtikas mitaan ja ensimmaista kertaa matkamme aikana emme olleet kertaakaan tylsistyneita mitaantekemattomyyteen. Taalla todella ruumis ja mieli lepasivat ja latasimme akkuja.

5Picture_040.jpg

3Picture_039.jpg

8Picture_022.jpg

Noin joka kolmas paiva lahdimme vain kiertamaan Tuk tukia saadaksemme hiukan liikuntaa ja vain katselemaan paikallisten ihmisten touhuja. Mihinkaan ei ollut kiire eika mikaan velvoittanut meita tekemaan yhtikas mitaan.

Eraana paivana ilmoittauduimme puunkaiverruskurssille. Meita hieman kiinnosti tehdan jotain kasillamme eika tata parempaa paikkaa olekaan.

6Picture_023.jpg

Puunkaivertajamestari Eston otti meidat ystavallisesti vastaan ja oli halukas opettamaan meita vaivaiseen 50000 rupian paivamaksulla (4 euroa). Itse halusin kaivertaa perinteisen batak-patsaan ja Elke batak-naamion.

6Picture_025.jpg

38Picture_027.jpg

Eston oli varannut meille sopivat palat muuta ja ei kun kaivertamaan. Estonin 25 kokemus puunkaiverruksesta nakyi hanen varmoina kadenliikkeinaan ja veitsi tuntui uppoavan puuhun kuin sulaan voihin. Itse en voi sanoa samaa. Koko ajan oli tietysti pieni pelko siita, etta kaivertaa liian paljon pois, joten ymmarrettavaa oli ettei allekirjoittanee kaden- tai puukonjalki ollut ihan samaa mita Estonin. Mutta mita tahansa tekikin, se ei ollut sellaista mita Eston ei olisi pystynyt korjaamaan. Ensimmaisen paivan jalkeen, patsalla oli jo hieman muotoa ja kadet ja sormet aivan tulessa. Ei muuta kuin takaisin Libertaan ja mokkiin lepailemaan.

8Picture_028.jpg

04Picture_030.jpg

Seuraavana paivana kaiverrus jatkui. Nyt jo hieman varmemmin ottein patsas alkoi saada ihmismaisempaa muota. Kadet, jalat, keho ja kasvot alkoivat nayttaa aina vain paremmalta.

94Picture_032.jpg

6Picture_036.jpg

96Picture_035.jpg

Ja lopputulos oli silmissani enemmankuin hyva. Tietysti Estonin korjailemat osat tekivat patsaasta kauniimman nakoisen mutta siltikin, omaa osuutta ei voi vahatella. Patsas loppujen lopuksi naytti erittain hyvalta. Eipa menneet rahat hukkaan. Ja Elken naamio oli todella kaunis. Olimme enemman kuin tyytyvaisia.

1Picture_020.jpg

4Picture_015.jpg

0Picture_013.jpg

4Picture_009.jpg

54Picture_006.jpg

Seuraavat paivat kuluivatkin lahinna lepaillessa, kirjaa lukiessa, uidessa vain tehden yhtikas mitaan. Jos joku miettii etta onpas tylsaa, niin voin vain suositella kaymasta Danau Toballa ja miettivan sitten uudelleen. Ja erityisesti voin suositella yopymista Liberta Guest Housessa. Saaaren halvimmat ruoat ja huoneet. Ei ihme etta muissa paikoissa on tyhjaa tilaa tarjolla. Hinnat ovat aivan eri luokkaa kuin Libertassa. Ja koska turismi on Danau Toban tulonlahde numero yksi ovat paikalliset ihmiset enemman kuin innokkaita saamaan juuri sinut heidan kauppaansa tai ravintolaanssa. Mutta silti Libertan hinnat olivat halvimmat ja ruoka todella hyvaa. Keskimaarainen paivabudjettimme Toballa oli noin 11-12 euroa (kahdelta hengelta siis!). Joten me vain siirsimme lahtoamme joka paiva. Eihan meilla kiire ollutkaan minnekaan.

5Picture_018.jpg

5Picture_046.jpg

01Picture_048.jpg

4Picture_051.jpg

9Picture_055.jpg

6Picture_058.jpg

Joinain paivina kavelimme laheiseen Tomok- tai Ambarita-kylaan tai lautan Parapatiin. Vain katselemaan ja tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja markkinoihin. Kaikkialta kuului ystavallisia Hello-huutoja, enimmakseen lapsilta. Ja lapset todella pitivat hauskaa, mita "vanhanaikaisimmilla" leluillaan. Vanha polkupyoran rengas jolle annettiin kyytia kepilla. Tai todella isot lentavat turilaat, jotka oli sidottu narunpatkaan ja porrasivat lasten ymparilla. Taalla ei ole tietoakaan pleikkareista, xbokseista tai muista nykyajan leluista mita lansimaisille lapsille annetaan. Toisaalta, eivathan ne niita osaa kaivatakkaan kun eivat ole koskaan niita nahneetkaan.

13Picture_059.jpg

1Picture_065.jpg

8Picture_067.jpg

6Picture_061.jpg

Eraana paivana vuokrasimme skootterin ja kiersimme koko Samosir-saaren. Vuoristotiet oli enimmakseen todella hyvassa kunnossa ja maisemat olivat ensiluokkaisia. Saaren ympariajoon kului noin viitisen tuntia, joten paivamatkamme hujahti kohtuu nopeasti. Ja maisemat, vuoristot, jarvi ja vihrea luonto ymparilla todella kaunista katseltavaa.

4Picture_069.jpg

5Picture_073.jpg

89Picture_077.jpg

34Picture_081.jpg

0Picture_083.jpg

0Picture_088.jpg

7Picture_091.jpg

1Picture_099.jpg

5Picture_102.jpg

Me vietimme Elken kanssa todella rentouttavaa ajanjaksoa ja nautimme koko ajasta koko sydammella. Halpa majoitus, ruoka ja ystavalliset ihmiset pitivat meidat aloillamme reilut kaksi viikkoa Danau Toballa.

7Picture_043.jpg

large_8Picture_097.jpg

Ja kun lahdon aika koitti olimme enemman kuin vastahakoisia jatkamaan matkaa. Olimme nauttineet niin paljon ajastamme Liberta Guest Housessa ja Danau Toballa, etta jatimme haikeat jaahyvaiset Mr. Moonille ja jatkoimme seuraavan kohteeseemme, Berastagi.

4. huhtikuuta, Danau Toba - Berastagi

Matka oli lahes naurettavan helppo. Otimme lautan Tuk tukista Parapatiin. Siella meita odotti bussi jo valmiina lahtoon kohti ensimmaista kohdettamme. Tunnin kuluttua vaihdoimme bussia. Kavelimme yhdesta bussista toiseen ja puuduttavan 4 tuntisen ajomatkan jalkeen vaihdoimme jalleen lennosta bussia kolmanteen, joka toi meidat Berastagiin vajassa 40 minuutissa. Bussimatkat tosin koettelivat hermoja tilanpuutteen vuoksi, mutta siltikin matkustaminen on erittain helppoa Sumatralla.

28Picture_002.jpg

21Picture_004.jpg

Saavuimme Berastagiin iltapaivalla ja suuntasimme kohti Wisma Sibayak Guest Housea, jota Mr. Moon oli suositellut

Otimme huoneen ja purimme reppumme ja vain lepailimme loppupaivan, huomenna olisi tarkoituksena kivuta laheiselle tulivuorelle, Gunung Sibayakille. Tarvitsisimme kaiken mahdollisen energian sen kipuamiseen. Olimmehan lahestulkoon vain rentoutuneet kolmisen viikkoa tehden yhtikas mitaan.

5. huhtikuuta, Berastagi

Nousimme aamuyhdeksalta ja aamupalan jalkeen lahdimme kavellen kohti tulivuorta. Matka olikin yllattavan pitka, mutta puolitoista tuntia myohemmin saavuimme tulivuoren juurella sijainneeseen rekisterointipisteeseen. Nailla seuduilla enemmankuin yksi turisti oli kuulemma menneina vuosina kavellyt harhaan ja eksynyt viidakkoon ja vuoristoon. Mutta olimme luottavaisia itseemme emmeka lahtisi harhailemaan oikopoluille.

54Picture_001.jpg

18Picture_003.jpg

25Picture_006.jpg

60Picture_007.jpg

Matka jatkui jyrkaa ylamakea pitkin ja valilla olimme luovuttamassa ja kaantymassa takaisin, mutta jokin sitkeasti piiskasi meita eteenpain. Parin tunnin jalkeen lahestyimme kraateria. Rikinhaju tuntui jo nenissamme ja ystavallisten brittien opastuksella jatkoimme oikeaa polkua pitkin lahemaas kraateria. Rikki tuntui kurkussa ja silmissa seka tietysti nenassa. Se haisee vahan kuin kanamunilta, mutta emme antaneet sen hairita itsemme ja lopulta olimme keskella tulivuorta. Tama ei siis ole (ainakaan talla hetkella purkautuva tulivuori) joten saatoimme syoda lounasta turvallisesti kraaterin keskella. Hoyrya nousi lukuisista paikoista ja hoyryn sihiseva aani oli ainoa mita ymparilla kuulimme. Olimme ainoat turisti paikassa ja kaikessa karuudessaan paikassa oli jotain erittain viehattavaa.

large_3Picture_011.jpg

3Picture_009.jpg

39Picture_014.jpg

5Picture_016.jpg

78Picture_022.jpg

Lounaan jalkeen paatimme palata takaisin samaa reittia mita tulimmekin valttaaksemme eksymisen tulivuoren rinteilla ja sita ymparoivalla viidakolla.

9Picture_020.jpg

large_3Picture_018.jpg

Olimme aivan puhki kipuamisesta ja edessa olisi viela ainakin kaksi-kolme tuntia kavelya ennen paluuta takaisin majapaikkaamme. Epatoivo puski pintaan, mutta sitten kuulimme pelastuksen aanen - auton moottori.

Ystavalliset riisinviljelijat antoivat meille kyydin loppujen lopuksi melkein kaupunkiin asti ja olimme enemman kuin kiitollisia kyydista. Loppumatka sujui vajaassa puolessa tunnissa ja majapaikkaamme paastyamme olimme aivan puhki.

60Picture_025.jpg

Loppuilta kuluikin lepaillessa ja tiikeribalsamia jalkoihin hieroessa. Paiva oli ollut enemman kuin rankka ja uni tulikin jo alkuilltasta.

6. huhtikuuta, Berastagi

Tama paiva onkin mennyt rentoutuen ja lepuuttaen jalkoja seka tietysti tata blogia paivittaessa. Huomenna lentaisimme takaisin Malesiaan ja Kuala Lumpuriin jossa viettaisimme pari paivaa ennen lentoamme Intiaan.

En voi puhua koko Indonesian puolesta, mutta jos joku haluaa joskua nahda muutakin kuin pelkkaa rantaviivaa, voin sositella Sumatraa ja erityisesti pohjois-Sumatraa lampimasti. Bukittinggi, Danau Maninjau, Danau Toba ja Berastagi ovat ikuisesti palaneet sydammiimme ja toiveissa on joku paiva viela palata Sumatralle. Jatimme Bukit Lawangin valiin, koska olemme jo nahneet orangit Borneolla. Pulau Weh oli suunnitelmissamme, mutta lukuisat matkailijat kertoivat ajanjakson olleen pelkkaa meduusaviidakkoa meressa. Mita jarkea on menna saarelle, jossa ei voi uida, snorklata taikka sukeltaa? Mutta paikat joissa olimme olivat postikorttikauniita emmeka vaihtaisi paivaakaan pois.

Paikalliset ihmiset ovat erittain ystavallisia ja ovat innoissaan nahdessa valkoihoisen matkaajan. Ennen Sumatra kylpi turistirahoissa, mutta luonnonkatastrofit (maanjaristykset, tsunamit ja tulvat) ovat pitaneet pakettimatkaajat poissa saarelta. Me emme niista valittaneet ja olikin meidan onnemme. Lahes autiot turistipaikat olivat tervetullut vaihtoehto lukuisille muille paikoille joissa olimme vierailleet matkamme aikana.

Sumatra (Indonesia) on talla hetkella halvin maa jossa olemme matkustaneet, keskimaarin vajaalla 20 eurolla per paiva kahdelta henkilolta. Luonto on todella kaunis, ihmiset ystavallisia (paitsi bussiasemilla) ja hinnat ovat erittain matalalla. Sumatra tulee olemaan erittain kova taistelukumppani miettiessamme parasta maata/paikkaa matkamme aikana.

Viimeisen maana ennen paluuta takaisin Eurooppaan on enaa edessa Intia. Se tulee myoskin todennakoisesti olemaan haastavin. Ristiriitojen, koyhyyden ja rikkaan luontonsa ansiosta edessa tulee olemaan todennakoisesti ikimuistettavat 7 viikkoa.

large_5Picture_075.jpg

Sita odotellessa....

Posted by elke-sami 23:41 Archived in Indonesia Tagged backpacking Comments (0)

(Entries 6 - 10 of 82) « Page 1 [2] 3 4 5 6 7 8 9 10 .. »